Savonlinnan vesillä risteilevän höyrylaiva Punkaharjun nostalgisten valkoisten kylkien takana on oma paikkansa myös nykyajan huipputeknologialle, kertoo laivan kippari ja omistaja Kari Leinonen.

"Tämä ei ole työtä, vaan elämäntapa", toteaa s/s Punkaharjun leppoisa kippari, yrittäjä Kari Leinonen. Hän tarttuu käsikäyttöiseen telegrammiin eli käskynvälittimeen ja alkaa ohjata laivaa ruorilla satamasta kohti Savonlinnan edustalla aukeavaa Pihlajavettä. Veto visselistä, ja ilmoille kajahtaa höyrylaivan lähtömerkki: kolme muhevaa tuuttausta.

Kun Leinonen vuonna 1999 hankki s/s Punkaharjun, monet savonlinnalaiset pysäyttivät hänet kadulla, onnittelivat ja kiittivät siitä, että muistoja tulviva Saimaan "vanha valkokylki" palasi kotivesilleen.

"Rakastuin laivaan ensi silmäyksellä, erityisesti kun pääsin konehuoneeseen", omistaja tunnustaa ja kertoo seilanneensa jo kuukauden ikäisestä eväät mukanaan hinaaja Pokussa, jossa isä oli perämiehenä ja äiti emäntänä. 13-vuotiaana Karikin lähti hinaajalle töihin, ensin kansimieheksi, sitten lämmittäjäksi ja nuoremmaksi ajomieheksi. Varsinaisen työuransa hän teki savonlinnalaisessa Hotelli Totissa, jossa toimi 17 vuotta muun muassa vastaanottovirkailijana.

Matkailuyrittäjäksi nyt 53-vuotias Leinonen ryhtyi 14 vuotta sitten. Hän toteutti unelmansa ja hankki ensimmäisen risteilijänsä, pienen Quo Vadiksen tehtyään jo sitä ennen keikkoja purjeveneellään. Vip Cruise Oy on perheyritys, jossa työskentelee myös poika Janne Leinonen, toinen omistaja.

Vip Cruisen vieraina on vuosittain 10 000 matkailijaa Suomesta ja ulkomailta. Sesonki kestää vain 4,5 kuukautta, ja heinäkuussa syntyy jopa puolet liikevaihdosta. Talvella levätään ja tehdään markkinointimatkoja muun muassa Helsinkiin:

"Leipä tulee Kehä III:n sisäpuolelta, jossa on suurin osa asiakkaista."

Paineet yllä koko ajan

Tilausristeilyt ovat tärkein palvelutuote täysin anniskeluoikeuksin varustuilla laivoilla. Lisäksi s/s Punkaharjulla tehdään päivittäin sight seeing -kierroksia, sillä höyrylaivaa ei voi jättää seisomaan:

"Paineet on pidettävä kattilassa koko ajan yllä, joten laivasta on kuluja joka tapauksessa. Jo laivan ylösajo keväällä kylmästä käyttökuntoon kestää 2,5 vuorokautta."

Höyrylaivat ovat melkoisen epätaloudellisia, sillä ne käyttävät vain 20 prosenttia tuottamastaan energiasta. Kaupallisessa liikenteessä ei Leinosen mukaan enää ole mahdollista ajaa haloilla lämmitettävällä laivalla. Niinpä s/s Punkaharjussakin otettiin 1969 kevytpolttoöljy avuksi höyryn tuotannossa.

Höyrylaiva on elämäntapa...

Uniikkikappaleita

Suomessa on matkustajaliikenteessä enää alle kymmenen höyrylaivaa, joista neljä on Savonlinnassa. S/s Punkaharju on rakennettu 1905. Viimeksi Rääkkylässä ravintolalaivana toiminut höyrylaiva oli ostettaessa teknisesti hyvässä kunnossa, mutta puupuolessa riittää Leinosen mukaan laitettavaa.

"Nämä ovat uniikkikappaleita! Kun laiva on joskus hyvin tehty, sen käyttöikä voi olla 200-300 vuotta. Osia ei saa mistään, vaan kaikki on erikseen tehtävä."

Museoalusrekisterissä olevan laivan perinteikkään kuoren alle kätkeytyy turisteja joskus ihmetyttävää huipputeknologiaa. Ruorin viereen sijoitetun Lifebookin näytöllä pyörii karttaohjelma Elmeri, joka omalta osaltaan turvaa laivan kulkua. Se on kaapelilla yhdistetty GPS-paikannukseen ja tutkaan, jossa "viholliset" eli toiset alukset näkyvät niin pimeässä kuin sumussakin.

Mennyttä nostalgiaa

Sata vuotta sitten laivaliikenne oli Saimaalla tärkeässä asemassa.

"Moni ukko ja mummo on kulkenut tällä laivalla Savonlinnan torille. On kuljetettu maitoa ja elukoita. On juhlittu häitä ja hautajaisia", Kari Leinonen toteaa ja kertoo, että tälläkin laivalla kuljetettiin haavoittuneita monena päivänä Savonlinnaan sotasairaalaan suuren motin purkauduttua rintamalla 1941.

Lähellä sijaitsevaan näyttelijöiden kesäpaikkaan Suvirantaan ovat aikoinaan usein matkanneet niin Tauno Palo kuin Ansa Ikonenkin. Myös Leinosen kyydissä on ehtinyt olla jo monta Savonlinnan kesäisissä kulttuuritapahtumissa piipahtanutta ministeriä ja talouselämän huippunimeä.

Ihmiset etsivät juuriaan, ja höyrylaivojen nostalgia on taas muotia. Työ vaatii sitoutumista, mutta antaa paljon. On helppo yhtyä Leinosen sanoihin: "Ei huonompi elämäntapa!"

(Fujitsu-Siemens verkkolehti)